Pelinkulku

Kasinoilla pelissä käytetään yleensä kuutta korttipakkaa. Korttien arvojärjestys noudattaa pokerikättä, sillä erotuksella että ässä on aina 14 eikä voi olla 1. Maalla ei ole merkitystä pelin etenemiseen.

Kun pelaajat ovat asettaneet panoksen kohtaan, jossa arvioivat korkeimman kortin lymyävän, myös jakaja saa itselleen yhden kortin. Jokaista pelaajan korttia verrataan jakajan korttiin. Jos pelaajan kortti on korkeampi, hän voittaa. Jos puolestaan jakajan kortti on korkeampi, pelaaja menettää asettamansa panoksen.

Jos kortit ovat samanarvoisia ja kyseessä on tasapeli, on pelaajalle edessään kaksi vaihtoehtoa:

1. luovuttaa ja menettää puolet panoksesta, tai
2. joutua ”sotaan” jakajaa vastaan.

Jos pelaaja valitsee sodan, hän tulee nostaa asettamansa panoksen summaa, joka vastaa alkuperäistä vetoa. Jakaja tekee samoin. Jakaja erottaa seuraava kolme korttia pakasta ja jakaa sen jälkeen sekä itselleen että pelaajalle toisen kortin. Jos pelaajan toinen kortti on samanarvoinen tai voittaa jakajan käden, pelaaja voittaa vain korotuksen verran rahaa ja alkuperäisen vedon summa siirtyy seuraavalle kierrokselle.

Casino War Progressive -versio puolestaan palauttaa molemmat summat pelaajalle nostaen talon edun pelaajan puolelle 50,3 prosentilla. Jos taas jakajan toinen kortti on suurempi, pelaaja menettää molemmat vedot. Tarjolla on myös tasapeli-veto, joka antaa 10:1, jos kaksi ensimmäistä korttia päätyvät molemmat tasapeliin. Jos tasapelitilanne jatkuu neljän kierroksen ajan, on voittopotti progressiivisesti 1000:1. 

Shuffle Master

Casino Wars on kaikessa yksinkertaisuudessaan dynaaminen peli, jonka on markkinoille tuonut osana Scientific Games-konserrnia toimiva Shuffle Master. Yritys osti Casino Wars pelin oikeudet Bet Technologyltä vuonna 2004 mutta itse patentti oli luotu jo vuonna 1993 eli kun nettikasinot ottivat vasta ensi askeliaan. Tätä peliä ei nähtykään verkkokasinoilla vielä pitkään aikaan, vaan sitä pelattiin 90-luvun ajan liki ainoastaan Pohjois-Nevadan Harrah’s Tahoe -kasinolla. Shuffle Master siirsi pelin hallitsevaksi verkkopeliksi, jota voi pelata muun muassa Miami Club, Bet365 ja Lincon Casinoiden verkkosivuilla.

Harmillista kyllä, Casino Wars ei tunnu olevan suosittu peli eurooppalaisilla pelialustoilla, jotka nojaavat vahvasti kolikkopeleihin ja strategiaa vaativiin korttipeleihin kuten pokeriin sen eri sääntö- ja panostusvariaatioineen. Tämä on sääli, sillä Casino Wars on klassinen korttipeli, jota voidaan pelata kahdella tai useammalla pelaajalla, ilman mitään taitoa tai lahjakkuutta. Ainoa asia, jonka aloittelijankin tulee osata, on korttien arvojärjestys 1-A:han.

Sotien aikana pienten valtioiden on tasapainoiltava suurvaltojen välillä. Valtioiden keskinäisessä yhteistyössä ja valtasuhteissa tapahtuu muutoksia sodan kulun mukaan. Näin kävi myös Suomelle, joka välttyäkseen sodan jatkumiselta Neuvostoliittoa vastaan pakotettiin uuteen sotaan, tällä kertaa Suomessa olevia saksalaissotilaita vastaan. Talvisodan jälkeen Suomelle oli jäänyt ainoastaan kaksi realistista vaihtoehtoa, kun Hitlerin Saksa marssi Tanskan jälkeen Norjaan, eikä Neuvostoliitto hyväksynyt Suomen suhteiden tiivistymistä Ruotsin kanssa. Suomen puolustuksen kannalta oli pienempi paha ryhtyä Saksan rinnalla hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan kuin joutua Saksan ja Neuvostoliiton välisten taistelujen näyttämöksi.

Lapin sodan alku 

Jatkosodan aikana Suomi ja Saksa tekivät yhteistyötä, vaikka valtioiden välillä ei ollut virallista sopimusta liittoumasta. Tietenkään Saksa ei hyvää hyvyyttään ollut liittoutunut suomalaisten kanssa, vaan kyse oli ennen kaikkea taktikoinnista. Osa suomalaisista sotilasjohtajista suhtautui saksalaisiin kylmästi. Kuitenkin Suomessa olevien saksalaisten ja suomalaisten välillä vallitsi myös hyväkin henki ja toveruus. Lapissa oli enemmän saksalaisia sotilaita kuin paikallista alkuperäisväestöä, sillä lappilaisten kotiseutuja eivät puolustaneet kotimaan sotavoimat, vaan ne oli jätetty saksalaisten joukkojen kontolle suomalaisten keskittyessä Karjalaan. Vaikka saksalaiset vaativat pohjoisen itärajan asukkaiden evakuoimista, Suomi ei toteuttanut evakuointeja vielä tuolloin mahdollisesti strategisista syistä. Yli 100 000 ihmistä koskevat evakuoinnit aloitettiin vasta syyskuussa 1944, jolloin saksalaiset avustivat pohjoisten alueiden asukkaita siirtymään Ruotsiin ja muualle Suomeen.

Lapin sodan kulku ja seuraukset

Hitlerin joukkojen koettua karvaat tappiot Stalingradissa saksalaisia sotajoukkoja johtanut sotamarsalkka Friedrich Paulus antautui helmikuussa 1943. Suomi aloitti tuolloin omat pyrkimyksensä irrottautuakseen jatkosodasta. Rauhanoppositioksi kutsuttu, 33:sta suomalaisesta kansanedustajasta koostuva ryhmä vaati Suomen sotapolitiikan vaihtamista rauhanpolitiikaksi. Suomen poliittisen ilmapiirin ja Saksan kokemien tappioiden vuoksi saksalaiset suunnittelivat vetäytymistä jo ennen kuin Neuvostoliitto vaati Suomen puhdistamista saksalaisista joukoista venäläisten rauhansopimuksen ennakkoehdoissa. Niiden mukaan Suomen oli katkaistava välinsä Saksaan, vaadittava saksalaisia sotilaita poistumaan Suomesta 15.9.1944 mennessä ja vangitsemaan määräajan jälkeen maahan jääneet saksalaiset liittoutuneille, käytännössä Neuvostoliitolle luovuttamista varten. Saksan vetäytymissuunnitelma Operaatio Birke käynnistyi 3.9.1944 Suomen eduskunnan myönnyttyä äänestyksessään rauhansopimukssen ennakkoehtoihin toisena päivänä syyskuuta. Alkuun suomalaisten tarkoitus oli antaa saksalaisten vetäytyä rauhassa pohjoisen kautta, mutta Moskovasta painostettiin aloittamaan varsinaiset sotatoimet, jotka alkoivat suomalaisten maihinnoususta Torniossa. Vetäytyessään saksalaiset polttivat suurimman osan lappilaisista kylistä ja kaupungeista. Sota päättyi 27.4.1945.

Lapin sota jätti jälkensä sekä alueisiin että niiden ihmisiin. Rakennuskannan tuhoutuessa hävisi mittavasti lappilaista kulttuuria. Lapin jälleenrakennus vei vuosia, joiden aikana evakosta ja sodasta palanneet joutuivat ankariin olosuhteisiin tuottamattomillekin maille elinkeinonsa menettäneinä. Saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten naisten kanssakäynneistä syntyneet jälkeläiset joutuivat myöhemmin kärsimään saksalaisiin kohdistuvasta vihamielisyydestä. Lapin sota on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka sen merkitys Suomen itsenäisyyden säilymiselle on merkittävä. Paikalliseen väestöön ja kulttuuriperimään Lapin sota jätti pysyvät jäljet. 

Historiaan tähytessä tulee aina muistaa, että lähes jokaisesta tapahtumasta on löydettävissä vastakkaiset, toisiaan kumoavat näkemykset, jotka riippuvat siitä, minkä osapuolen katsantakannalta asia esitetään. Näin ollen myös näkemykset sotien syistä ja aloittajista sekä niiden kulusta voivat erota toisistaan. Dokumentteja tulkitaan erilaisista lähtökohdista, materiaalia on paljon ja se on osittain subjektiivista. Kun sitten historiaa kirjoitetaan ja myöhemmin nojataan alkuperäisiin tulkintoihin, ajan myötä aihetta käsittelevä kirjallisuus toistaa tiettyjen, käytetyimpien lähteiden käyttämiä sanavalintoja ja määritelmiä. Tästä syystä Jatkosodasta on puhuttu eräissä lähteissä hyökkäyssotana, vaikka presidentti Risto Rytin päiväkirjojen mukaan Suomi käsitti sodan erillisenä puolustussotana, johon se oli pakotettu jouduttuaan Venäjän hyökkäyksen kohteeksi.

Jatkosotaa edeltävät tapahtumat

Suomi joutui taistelemaan itsenäisyydestään Venäjää vastaan yksin Talvisodassa. Venäjän hyökkäys Suomea vastaan kyllä tuomittiin ja Kansainliitto, Yhdistyneiden Kansakuntyien edeltäjä, erotti Venäjän Kansainliitosta laittomaksi katsotun hyökkäyksen vuoksi. Talvisodan loppupuolella Ranska ja Englanti olivat lupautuneet lähettämään apujoukkoja Suomeen. Tarkoitus oli turvata Ruotsin rautamalmi, jotta Venäjän liittolainen Saksa ei pääsisi siihen käsiksi. Apujoukkoja olisi saapunut hitaasti ja vähäisessä määrin, eikä Suomella ollut mahdollisuutta hyväksyä avuntarjousta, vaan Suomen oli suostuttava rauhaan, jossa menetettiin alueita Venäjälle. Yli 400 000 suomalaista joutui lähtemään sukutiloiltaan ja kodeistaan miehityksen tieltä.

Saksa valloitti Tanskan ja Norjan. Tämä muodostui Suomelle esteeksi käydä kauppaa, tai saada apua muilta länsimailta. Lisäksi Norjaan jäi saksalaisten haltuun Suomeen tarkoitettuja varusteita. Venäjä taas puolestaan esti tuonnin Venäjältä. Suomi jäi siis kahden suurvallan väliin ja joutui riippuvaiseksi Saksasta, jonka kanssa Suomi sai solmittua kauppasopimuksen. Suomi oli vaarallisessa asemassa kahden suurvallan raja-alueena ja joutui tasapainoilemaan diplomatian keinoin, jotta ei ajautuisi vieraan vallan alaiseksi, jos Saksa päättäisi puoltaa Neuvostoliiton Suomi-politiikkaa, jonka tarkoituksena oli liittää Suomi osaksi Neuvostoliittoa, kuten monille Baltian maille oli käynyt. Toisaalta riskinä oli myös joutua Saksan ja Venäjän väliseksi taistelutantereeksi, jos näiden kahden valloittajan välille syttyisi konflikti. Suomen ehdottomana pyrkimyksenä oli pysytellä poliittisesti sitoutumattomana ja puolueettomana valtiona, joka kävisi sotaa ainoastaan, jos sen kimppuun ensin käytäisiin. Risto Ryti ja Mannerheim uskoivat venäläisten hyökkäävän Suomeenkin, jos Venäjän ja Saksan välille syttyy sota. Venäjä oli voimakkaasti painostanut Suomea päästäkseen osalliseksi Petsamon nikkelintuotannosta ja vastustanut vahvasti Suomen mahdollisuutta muodostaa Ruotsin kanssa liittovaltio, mihin Ruotsi olisi ollut myötämielinen sillä ehdolla, ettei Suomi ryhtyisi revanssisotaan Venäjää vastaa. Liittouma Ruotsin kanssa ei toteutunut.

Jatkosota alkoi 25.kesäkuuta 1941

Saksalaiset joukot ylittivät Neuvostolitton rajan 22.6.1941. Hitler julisti saksalaisten ja suomalaisten puolustavan rinnakkain Suomen maaperää, mutta liittoumaa Suomen ja Saksan välillä ei ollut. Saksa pyysi Suomea hyökkäämään Pietariin ja katkaisemaan rautatieyhteydet Muurmanskiin, mutta Suomi kieltäytyi. Pietari ei koskaan ollut uhattuna Suomen suunnalta, sillä Mannerheim kieltäytyi myöhemmin saksalaisten vaatimuksesta, jonka mukaan Suomen olisi tullut osallistua Leningradin valtaukseen. Suomen erillissota, jota Suomi kävi venäläisiä vastaan Venäjän ensin hyökäyttyä Suomea vastaan 22.6.1941, päättyi 4.syyskuuta 1944, joskin Neuvostoliiton puolelta sotatoimet Suomea vastaan päättyivät vasta seuraavana aamuna.

Jatkosodan päätös – Lapin sodan alku

Toinen maailmansota alkoi Saksan osalta näyttää menetetyltä peliltä. Presidentti Ryti oli laatinut Saksalle henkilökohtaisen kirjeen, ettei hän, eikä hänen hallituksensa tee erillisrauhaa ilman Saksan lupaa. Kirje ei sitonut Suomea, joten vaihtamalla presidenttiä ja hallitusta Suomi oli vapaa tekemään rauhan Neuvostoliiton kanssa. Rauhanehtojen mukaisesti saksalaiset oli poistettava Suomesta, minkä toteuttamisesta alkoi Lapin sota.

Suomi sotien välillä ja niiden jälkeen

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välistä aikaa kutsutaan englanniksi termillä ”interwar era”, joka ajoittuu aikavälille 1919-1940 lähteestä riippuen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vastaitsenäistyneessä Suomessa luotiin pohja valtion kasvulle ja voimistumiselle. Kansalaissodan jälkeen Suomesta oli tulossa monarkia, johon haettiin kuningasta Saksasta, mutta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan Suomen hallitusmuodoksi vahvistettiin 17.8.2019 tasavalta, jonka ensimmäiseksi presidentiksi valikoitui K.J.Ståhlberg.

Rauhan aikana saatiin aikaan sellaisia uudistuksia, jotka paransivat kansalaisten asemaa ja yhdenvertaisuutta. Ruotsin- ja suomenkielisten suomalaisten kielierimielisyyksiä saatiin hillittyä vakinaistamalla kielilainsäädännöllä Suomi kaksikieliseksi valtioksi. Kaksikielisyyden merkitys on jäänyt monelta suomalaiselta ymmärtämättä.

1920-luvulla maaudistuksilla parannettiin vuokraviljelijöiden ja maatyöläisten asemaa.

Nykyisten poliittisten puolueiden edeltäjät saivat alkunsa itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosikymmeninä ja muotoutuivat monenlaisen ääripäihinkin heilahtelevan liikehdinnän myötä. 1960-luvulla oli niin kutsutusti tapetilla taistolaisuus. Vuoden 1973 alussa Urho Kaleva Kekkonen valittiin presidentiksi poikkeuslailla. Kekkosen aikakauden jälkeen presidentin valtaa on supistettu.

Rauhan pitimiksi sopimuksia ja liittoumia

Suomi, kuten muutkin valtiot, on historiansa aikana pyrkinyt sopimuksin ja liittoumin turvaamaan niin rauhaa kuin sotien aikaista asemaansa. Sotien jälkeiset rauhansopimukset on ollut katkeraa allekirjoittaa häviäjän asemassa. Vuonna 1920 Suomi solmi Viron Tartossa sopimuksen Neuvosto-Venäjän kanssa rauhasta ja Suomen valtionrajoista. 1932 Suomen ja Neuvostoliiton välille solmittiin hyökkäämättömyyssopimus. Toisen maailmansodan jälkeen Suomella oli Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimus. Vuonna 1975 Helsingissä järjestettävä ETYK vahvisti Suomen puolueettomuutta länsimaiden näkökulmasta ja vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin. 2000-luvulla Suomen poliittinen johto vääntää edelleen kättä Natoon liittymisestä.

2000-luku – järkkyykö Suomen rauha jälleen?

Täydellistä maailmanrauhaa on tiettävästi mahdotonta saavuttaa. Rauha on hauras ja kriiseille herkkä, hajanainen tila, jonka epävakaan tasapainon järkkyminen saattaa aiheuttaa hyvin laajoja ja kauaskantoisia seurauksia. Sodankäynti voi olla suoraa ja aseellista, mutta nykymaailmassa myös sodankäynti kehittyy ja sen painopisteet muuttuvat. Sotatoimet eri puolilla maailmaa ovat pakottaneet suuret ihmisryhmät liikkeelle. Useissa niistä maista, joihin muuttoliike suuntautuu, on jo ennestään hankala taloustilanne, jota muutokset rasittavat entisestään. Kulttuurien väliset erot aiheuttavat omat yhteentörmäyksensä. Eräänlaista ainakin näennäisesti aatteellista sotaa käydään nykyään valtioiden rajoista piittaamatta, kun terroristijärjestöt pyrkivät järkyttämään länsimaista järjestystä yllättävillä, siviileihin kohdistuvilla iskuilla. Tällaiset seikat ovat omiaan syventämään ihmisten välisiä negaatioita, rotusyrjintää ja ääriryhmittymien suosiota. Toisaalta kriisit yhdistävät sekä niitä ihmisryhmiä, joihin uhka kohdistuu ja vaikuttaa, että niitä ryhmiä, jotka vastustavat ääri-ilmiöitä, yleistyksiä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Suurvaltojen johtajat esittävät omaa näytelmäänsä, jossa niin kutsuttujen rivikansalaisten hyvinvointi ei toisinaan ainakaan vaikuta merkitsevän mitään poliittisen johdon tavoitellessa omia agendojaan. Mikään ei siis tavallaan ole muuttunut, vaikka maailma ja sen valtiot ja kansakunnat ovat ainaisessa murroksen ja muutoksen tilassa. Koska modernissa maailmassa globaalein taso on internet, eri tekijät pyrkivät nykyään vaikuttamaan sitä kautta muun muassa muiden valtioiden toimiin ja päätöksentekoon. Kybervaikuttamisella ja -hyökkäyksillä horjutetaan tasapainoa ja pyritään manipuloimaan toimintoja. Mielikuviin vaikuttaminen, totuuden peukaloiminen ja suoranaisen propagandan levittäminen tapahtuu median välityksellä.

Teknologian kehittyminen näkyy tietenkin myös asevarustelussa. Maailmanlopun profeettojen onkin helppo pelotella uhkakuvin siitä, millaiseen kaaokseen ja lopulta tuhoon on mahdollista syöstä koko maailma, kun ylikansoittuminen, maailmanlaajuinen resurssipula, ilmastonmuutoksen globaalit seuraukset, biologinen sodankäynti ja massatuhoaseet sekä sähköverkkojen ja tietoliikenteen lamauttaminen yhdistettäisiin.

Kuinka Suomi siis säilyttää itsenäisyytensä ja elinkelpoisuutensa nykymaailmassa? Mahdollisimman pitkälle kehitetyllä omavaraisuudella, puolueettomuudella, järkevillä liittoutumilla, vanhoista viisastuneella kaukonäköisellä politiikalla ja Suomessa elävien keskinäisen rauhan, tasa-arvoisuuden ja yhtenäisyyden vahvistamisella – sekä hyvällä onnella. Ihmiskunnalla ja maailmalla lienee yhä toivoa.

Kun sodan osapuolina ovat nykyisten Tanskan, Saksan, Baltian sekä Venäjän alueiden armeijat jotka käyvät sotaa Ruotsin armeijaa vastaan, on sanomattakin selvää että Suomella on oma osansa tässä valtataisteluiden keskipisteessä. Sodan ensimmäisen vuoden aikana Ruotsi onnistui vielä kukistamaan Venäjän itärintamallaan. Toisena sotavuotena Venäjä onnistui valloittamaan itselleen Inkerin alueen ja alkoi alkoi rakentamaan itselleen uutta pääkaupunkiaan vuonna 1703 nykyisen Pietarin paikalle. Venäjän uusi tuleva pääkaupunki nimettiin tietysti silloisen saarin, Pietari Suuren mukaan. Pietari oli Pietari Suurelle erittäin tärkeä valloitus sillä aiempi yhteys Venäjältä muuhun nopeasti kehittyvään eurooppaan kulki maitse tai pitkän kiertomatkan kautta Arkangelista. Venäjän intresseihin kuului päästä tekemään kauppaa Euroopan maiden kanssa suoria merireittejä ilman ylimääräisiä välitulleja. 1700-luvulla oli yleistä että tavaran läpiviennistäkin perittiin kalliita tullimaksuja ja siten verotettiin naapurimaiden kaupankäynnin kannattavuutta.

Valloitettuaan Inkerin alueen, Pietari Suuri ehdotti rauhaa Ruotsin ja Venäjän välille mutta kuningas Kaarle XII kieltäytyi ja lähetti vuonna 1707 joukkonsa kohti Venäjää. Vajaa 50000 päinen ruotsalais armeija lähti vyörymään kohti Moskovaa kesän 1708 aikana voittaen joitan yksittäisiä taisteluja. Yksittäisistä menestyksistä huolimatta Kaarle XII:n armeija ei kuitenkaan pystynyt kukistamaan Pietarin porukkaa sillä nämä vetäytyivät käyttäen poltetun maan taktiikkaa jolloin Ruotsalaiset joutuivat perääntymään ennen nälkään nääntymistä.

Suomen miehitys ja Isoviha

Vuosien 1710 ja 1713 välillä Venäjän armeija valtasi tärkeitä satamakaupunkeja nykyisen Suomen alueelta, Pietari Suuren vallassa olivat Helsinki, Turku ja Porvoo. Miehityksen aikana Venäläissotilaat ryöstivät suomalaisia kotitalouksia ja ottivat lapsia ja naisia itselleen palvelustöihin, osa upseereista kaappasi suomalaisia jopa kotikonnuilleen tekemään raskaita maataloustöitä. Jos sotilaallinen miehitys ei vielä ollut tarpeeksi, saapui suomeen rutto epidemia vuoden 1070 aikana tappaen tuhansia ihmisiä juuri valloitetuista kaupungeista. Kesällä 1717 Pietari Suuri päätti lopettaa Ruotsia vastaan hyökkäämisen ja asettui aloillen. Pian hyökkäämisen lopettamisen jälkeen Suomen alue siirrettiin sotilasvallalta siviilihallintoon joka kuitenkin käytännössä oli tiukasti armeijan otteessa.

Uudenkaupungin rauha

Uuden kaupungin rauha päätti isonvihan ja samalla myös koko suuren Pohjolan sodan, rauha solmittiin Ruotsin ja sen naapurimaiden välille Uudessa kaupungissa 30. elokuuta 1721. Ruotsi lähetti neuvottelijat neuvottelupöytään ylisuurin odotuksin ja se joutukin pettymyksekseen suostumaan moniin vänäläis vaatimuksiin. Rauhansopimuksessa Ruotsi joutui luovuttamaan Inkerin alueen kokonaan Venäjälle ja lopulta se joutui myös myöntymään osan Karjalan luovuttamisesta. Ruotsin ja Venäjän välille syntynyt uusi raja kulkee lähes kokonaan Suomen nykyistä itärajaa pitkin. Ankaria aluetappioita kärsinyt Kaarle XII:n hallinto joutui luovuttamaan Venäjälle myös Viron, Liivinmaan sekä Karjalankannaksen alueet. Rauhansopimuksessa Venäjä puolestaan lupasi kunnioittaa valtaamiensa alueiden ihmisten uskonnonvapautta, lakeja, antaa näiden pitää omaisuutensa sekä säätynsä. Venäjä myös maksoi alueista korvauksen Ruotsille, kuten noihin aikoihin oli tapana. Uudenmaan rauha päätti Ruotsin suurvalta-aikakauden. Vaikka Suomi ja suomalaiset eivät suoranaisesti osallistuneetkaan Suureen Pohjolan sotaan oli sen alaueilla suuri merkitys sodan lopputuloksen kannalta. Toisaalta Suurella Pohjolan sodalla oli myös merkittävä vaikutus nykyisen Suomen rajojen muodostumisen kannalta.

Sodan syitä ja sen osapuolet

Vuonna 1905 Venäjän tsaarivallan alaisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa puhkesi suurlakko, jota edelsivät mielenosoitukset useilla paikkakunnilla, muun muassa Tampereella ja Helsingissä. Ennen lakon alkua niin ruotsin- kuin suomenkielisetkin suomalaiset olivat vastustaneet keisarikunnan asettamaa Suomen venäläistämisohjelmaa, jonka myötä suomea ja ruotsia taitamattomia venäläisiä työllistettiin poliiseina. Suomalaiset vastustivat poliiseja ja santarmeja. Kun Venäjä lakkautti Suomen kaartin, joka oli Suomen sotaväen viimeinen yksikkö, ja suurlakko heikensi entisestään järjestysvaltaa, syntyivät ensimmäiset työväestön punakaartit sekä porvariston ja ylioppilaiden järjestyskaartit.

Vuonna 1917 Suomi sai Venäjältä perustuslaillisen autonomisen aseman. Venäjällä vallitseva kaaos, ensimmäisen maailmansodan vaikutukset ja tyytymättömyys kansalaisten keskuudessa synnyttivät Venäjän vallankumouksen, jonka myötä tsaarinvalta murtui ja Venäjästä tuli neuvostotasavalta.

Juuri itsenäiseksi julistautuneessa Suomessa vallitsivat epävakaat olot, työttömyys, paheneva elintarvikepula ja voimakas vastakkainasettelu. Poliittisista lähtökohdista alkanut sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen johtamien valkoisten ja senaattia vastustavan Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien punaisten välillä. Valkoiset edustivat porvaristoa, maanomistajia ja ruotsinkielistä väestöä, jotka halusivat turvata omistusoikeutensa ja muut etunsa. Punaiset edustivat työläisiä, torppareita ja neuvostomielisiä, jotka tahtoivat parantaa työväen oikeuksia. Sodan tarkoitus oli myös puhdistaa Suomi venäläissotilaista.

Suomen sisällissodan kulku pääpiirteittäin

Punaisten ja valkoisten välinen sota käytiin 27.1.-16.5.1918. Vahvasti alueellinen sota alkoi Viipurista. Myös Helsinki oli punaisten käsissä heti sodan alkaessa. Punaisten hallitsemalla Tampereella taisteluihin osallistui 30 000 sotilasta, kunnes 6.huhtikuuta Pyynikin näkötorniin nousi valkoinen lippu. Kouvolassa punaiset surmasivat sodan aikana enemmän valkoisia kuin muualla, minkä valkoiset voitettuaan kostivat. Sotaan otti osaa venäläisiä sotilaita kommunististen punaisten puolella, valkoisten vahvistuksena ruotsalaiset prikaatit ja saksalaisia sotilaita. Valkoisten kenraali Mannerheimista tuli sodan jälkeen Suomen toinen valtionhoitaja.

Sisällissodan uhrit – noin 37 000 kuoli

Sisällissota toi ihmisissä esiin julmuuden ja kostonhimon. Sodan aikana molemmat osapuolet, niin punaiset kuin valkoisetkin, syyllistyivät raakoihin tappoihin ja teloituksiin. Kaduilla virui ruumiita, joita kukaan ei kiiruhtanut korjaamaan pois. Sodalle yleinen piirre oli, ettei teloitettuja useinkaan haudattu asiallisesti. Se olisi kaikessa kaaoksessa ollut usein hankalaakin, mutta suurempi syy oli, että teloituksia peiteltiin niin sodan aikana kuin sen päätyttyäkin.

Voitettuaan sodan valkoiset teloittivat punaisia runsain määrin myös ilman asianmukaisia oikeudenkäyntejä, eivätkä kaikki oikeudenkäynnit toteutuneet oikeudenmukaisesti. Sotavankien saamista epävirallisista kuolemantuomioista käytettiin kiertoilmauksia. Jos joku sai leipäkortin, se ei suinkaan tarkoittanut muonaa, vaan kuolemaa. Teloitettujen joukossa oli sadoittain naisia. Vankileireillä punaisia kuoli nälkään ja tauteihin. Sodat vaativat tyypillisesti myös puolueettomia, viattomia siviiliuhreja, joihin lukeutuu lapsiakin. Näin tapahtui myös Suomen sisällissodan aikana ja jälkeen. Osa lapsista syntyi ja kuoli vankileireillä, osa eli vankileireillä punaisten äitiensä kanssa. Sodan päätyttyä punaleskiä ja vankileireiltä vapautuneita äitejä taivuteltiin antamaan lapsiaan sijaiskoteihin pappiloihin ja kansakoulunopettajien kasvatettaviksi, lopulta 603 täysorpoa sijoitettiin sijaiskoteihin. Lapsia myös myytiin ihmiskaupan kieltävän lain käsittelyn viivästyttyä sisällissodan syttyessä.

Sisällissodan vaikutukset nykyaikana

Sisällissota jätti Suomineitoon pitkäkestoiset arvet. Vaikka sisällissota oli kenties ymmärrettävä murrosvaihe vasta itsenäistyneen valtion hakiessa suuntaansa, sen raakuus kosketti suurta osaa suomalaisista, sillä henkilömenetykset ja veriteot tulivat osaksi sukujen historiaa. Monet sodasta selvinneet kantoivat lopun ikäänsä syyllisyyttä, häpeää, surua ja sekä henkisiä että fyysisiä traumoja, joista usein vaiettiin. Vielä tänäkin päivänä suvun poliittinen perimä saattaa vaikuttaa periaatteellisesti siihen, kuinka nuoremmat sukupolvet äänestävät.

Tervetuloa sivustolle, joka käsittelee maailman sotia ja rauhan aikaa. Kerromme pääpiirteittäin Suomen sodista, joista tunnetuimpia ovat Talvisota ja Jatkosota. Sotien kannalta merkittävien päivämäärien ja taisteluiden listaamisen sijaan keskitymme näillä sivuilla enemmän sotien taustoihin ja seurauksiin.

Miksi maailmassa soditaan?

Sotien syyt ovat moninaisia. Ihmiset siinä missä eläimetkin käyvät sotia reviiristä, puolustavat omaansa ja oikeuttaan omaisuuteensa ja elinympäristöönsä. Luonnon resurssit eivät käy tasan, niinpä sotaa käydään raakaa-aineista, kuten öljystä ja metalleista. Suuruudenhulluus on johdattanut miljoonat ihmiset kauheisiin kohtaloihin, kun maailma on haluttu alistaa kolmannelle valtakunnalle tai bolshevismille. Sotien politiikka muistuttaa kaikkine kiemuroineen kirjaimellisesti valtapeliä, jossa pelinappuloiksi joutuvat kokonaiset kansakunnat. Sodat muokkaavat infrastruktuuria pyyhkimällä pois vanhaa rakennuskantaa ja kulttuuria, jättämällä jälkensä luontoon ja ihmisiin, joissa sodan arvet vaikuttavat vielä tulevissakin sukupolvissa.

Teoreettisesti sodan uhka on alati olemassa. Sotahulluus, vallanhimo sekä poliittisten johtohenkilöiden oman edun tavoittelu kiristävät valtioiden välisiä jännitteitä. Käytännössä maailmassa on jatkuvasti käynnissä useita sotia, joista osa on kestänyt vuosikymmeniä. Historia opettaa, mutta siihen pohjaava ennakointi ei aina estä uusia taisteluita. Viisaat valtionjohtajat pyrkivät tasapainoilemaan diplomatian keinoin epävakaissa olosuhteissa, mutta parhaistakin pyrkimyksistä huolimatta joskus joudutaan puolustautumaan, kun taktisista syistä tai puhtaasti ylemmyyttään osoittaakseen vieras valta hyökkää toisia valtioita vastaan. Voimme vain toivoa sivistyneen ihmiskunnan kykenevän sopimaan erimielisyydet toisin kuin voimakeinoin, mutta tietyt realiteetit eivät vaikuta kenties koskaan muuttuvan. Karkeasti yleistettynä ihmiselle näyttää olevan ominaista pitää omaa maailmankatsomustaan ja kulttuuriaan muita ylempänä, omia geneettisiä ominaisuuksiaan toisten ominaisuuksia parempina ja olemassaoloaan tarvittaessa oikeutetumpana kuin toisenlaisten ihmisryhmien olemassaoloa. Vaikeissa taloustilanteissa, joissa ihmiset käyvät henkilökohtaista taistelua nälkää, kodittomuutta ja varattomuutta vastaan on historian mukaan tyypillistä, että ihmisryhmät kääntyvät toisiaan vastaan sen sijaan että ongelmiin etsittäisiin yhdessä sopuisaa ratkaisua, joka ajaisi mahdollisimman laajasti kaikkien etuja. Tämä selittynee osin evoluutiolla. Kuten tiedämme, käydään modernissa maailmassa edelleen myös uskon sotia, joiden taustoilla vaikuttavat niin ikään johtohahmojen itsekkyys ja vallantavoittelu, jonka eduksi valjastetaan hyväuskoisia, aatteellisia ja fanaattisia yksilöitä. Sota on kylmän harkittua, sota on hullua. Kaunista sota ei koskaan ole.

Suomen sodat – valtakamppailuja, kapinoita ja taisteluita itsenäisyydestä

Suomen maantieteellinen sijainti on eräs suurimpia syitä sille, miksi Suomi on joutunut sekä Ruotsin että Venäjän käsikassaraksi ja myöhemmin, itsenäistyttyään, ollut pakotettu puolustautumaan suurvaltoja vastaan. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliittolla ja Saksalla oli intressinsä Suomea kohtaan, kun entisistä liittolaisista tuli vihollisia kisatessaan maailman herruudesta. Pieni valtio säilytti itsenäisyytensä useista syistä, joista löytyy kosolti mielenkiintoista lähdekirjallisuutta. Näillä sivuilla summaamme sotahistoriaamme. Toivottavasti innostamme sinua lukemaan lisää maailman historiasta, sillä onhan se osa meitä ja mekin osa sitä. Tervetuloa!