Vuosien 1700 ja 1721 välillä käytiin pohjolassa enennkuulumattoman kovia taisteluja alueen herruudesta. Tilanne alkoi kehittyä Ruotsin noustua suurvallaksi 1600-luvulla ja nuoren kuningas Kaarle XII:n astuttua valtaan 15-vuotiaana 1697. Naapurivalloista Tanskan, Saksin sekä Venäjän vallitsijat tekivät salaisen sopimuksen, jonka mukaan niiden oli määrä kukistaa nuori kuningas ja vallata tältä maat takaisin itselleen. Alkuperäiseen liittoumaan kuuluivat Kaarle XII:n serkun johtama Saksin ruhtinaskunta sekä Puolan August Väkevän johtamat armeijat.
Kun sodan osapuolina ovat nykyisten Tanskan, Saksan, Baltian sekä Venäjän alueiden armeijat jotka käyvät sotaa Ruotsin armeijaa vastaan, on sanomattakin selvää että Suomella on oma osansa tässä valtataisteluiden keskipisteessä. Sodan ensimmäisen vuoden aikana Ruotsi onnistui vielä kukistamaan Venäjän itärintamallaan. Toisena sotavuotena Venäjä onnistui valloittamaan itselleen Inkerin alueen ja alkoi alkoi rakentamaan itselleen uutta pääkaupunkiaan vuonna 1703 nykyisen Pietarin paikalle. Venäjän uusi tuleva pääkaupunki nimettiin tietysti silloisen saarin, Pietari Suuren mukaan. Pietari oli Pietari Suurelle erittäin tärkeä valloitus sillä aiempi yhteys Venäjältä muuhun nopeasti kehittyvään eurooppaan kulki maitse tai pitkän kiertomatkan kautta Arkangelista. Venäjän intresseihin kuului päästä tekemään kauppaa Euroopan maiden kanssa suoria merireittejä ilman ylimääräisiä välitulleja. 1700-luvulla oli yleistä että tavaran läpiviennistäkin perittiin kalliita tullimaksuja ja siten verotettiin naapurimaiden kaupankäynnin kannattavuutta.
Valloitettuaan Inkerin alueen, Pietari Suuri ehdotti rauhaa Ruotsin ja Venäjän välille mutta kuningas Kaarle XII kieltäytyi ja lähetti vuonna 1707 joukkonsa kohti Venäjää. Vajaa 50000 päinen ruotsalais armeija lähti vyörymään kohti Moskovaa kesän 1708 aikana voittaen joitan yksittäisiä taisteluja. Yksittäisistä menestyksistä huolimatta Kaarle XII:n armeija ei kuitenkaan pystynyt kukistamaan Pietarin porukkaa sillä nämä vetäytyivät käyttäen poltetun maan taktiikkaa jolloin Ruotsalaiset joutuivat perääntymään ennen nälkään nääntymistä.
Suomen miehitys ja Isoviha
Vuosien 1710 ja 1713 välillä Venäjän armeija valtasi tärkeitä satamakaupunkeja nykyisen Suomen alueelta, Pietari Suuren vallassa olivat Helsinki, Turku ja Porvoo. Miehityksen aikana Venäläissotilaat ryöstivät suomalaisia kotitalouksia ja ottivat lapsia ja naisia itselleen palvelustöihin, osa upseereista kaappasi suomalaisia jopa kotikonnuilleen tekemään raskaita maataloustöitä. Jos sotilaallinen miehitys ei vielä ollut tarpeeksi, saapui suomeen rutto epidemia vuoden 1070 aikana tappaen tuhansia ihmisiä juuri valloitetuista kaupungeista. Kesällä 1717 Pietari Suuri päätti lopettaa Ruotsia vastaan hyökkäämisen ja asettui aloillen. Pian hyökkäämisen lopettamisen jälkeen Suomen alue siirrettiin sotilasvallalta siviilihallintoon joka kuitenkin käytännössä oli tiukasti armeijan otteessa.
Uudenkaupungin rauha
Uuden kaupungin rauha päätti isonvihan ja samalla myös koko suuren Pohjolan sodan, rauha solmittiin Ruotsin ja sen naapurimaiden välille Uudessa kaupungissa 30. elokuuta 1721. Ruotsi lähetti neuvottelijat neuvottelupöytään ylisuurin odotuksin ja se joutukin pettymyksekseen suostumaan moniin vänäläis vaatimuksiin. Rauhansopimuksessa Ruotsi joutui luovuttamaan Inkerin alueen kokonaan Venäjälle ja lopulta se joutui myös myöntymään osan Karjalan luovuttamisesta. Ruotsin ja Venäjän välille syntynyt uusi raja kulkee lähes kokonaan Suomen nykyistä itärajaa pitkin. Ankaria aluetappioita kärsinyt Kaarle XII:n hallinto joutui luovuttamaan Venäjälle myös Viron, Liivinmaan sekä Karjalankannaksen alueet. Rauhansopimuksessa Venäjä puolestaan lupasi kunnioittaa valtaamiensa alueiden ihmisten uskonnonvapautta, lakeja, antaa näiden pitää omaisuutensa sekä säätynsä. Venäjä myös maksoi alueista korvauksen Ruotsille, kuten noihin aikoihin oli tapana. Uudenmaan rauha päätti Ruotsin suurvalta-aikakauden. Vaikka Suomi ja suomalaiset eivät suoranaisesti osallistuneetkaan Suureen Pohjolan sotaan oli sen alaueilla suuri merkitys sodan lopputuloksen kannalta. Toisaalta Suurella Pohjolan sodalla oli myös merkittävä vaikutus nykyisen Suomen rajojen muodostumisen kannalta.